Tausta
Elena Mironova on kokenut useita läheisten ihmisten traagisia menetyksiä, mutta löysi tukea uskosta Jumalaan. Uskonnollisten näkemystensä vuoksi käynnistetyn rikosoikeudellisen vainon myötä hänen elämässään alkoi uusi koettelemusten vaihe.
Elena syntyi kesäkuussa 1968 Tšeljabinskissa. Häntä ja kahta nuorempaa sisartaan kasvattivat äiti ja isoäiti. Äiti työskenteli yli 20 vuotta nosturinkuljettajana. Viisikymmentävuotiaana hän menehtyi syöpään. Vuonna 2017 Elena menetti myös keskimmäisen sisarensa.
Lapsuudessaan Elena vietti usein aikaa isoäitinsä luona maaseudulla. Hän nautti luonnosta ja eläinten tarkkailusta. Lisäksi hän kävi kuorostudiossa ja harrasti tanssia.
Koulun jälkeen Elena valmistui ammattikoulusta ja sai tietokoneenhoitajan pätevyyden. Jonkin aikaa hän työskenteli alallaan tehtaassa ja jatkoi samalla opintojaan. Saatuaan lisäkoulutusta Tšeljabinskin talousopistossa, hänet siirrettiin kirjanpitäjän tehtävään. Myöhemmin Elena työskenteli eri aikoina varastotyöntekijänä, vartijana, kondiittorina, siivoojana ja myyjänä.
Vuonna 1985 Elena meni naimisiin Vjatšeslavin kanssa, joka työskenteli tehtaalla polttajana. He kasvattivat tyttären Tatjanan. Pariskunta eli yhdessä 20 vuotta. Vuonna 2005 Vjatšeslav kuoli edenneeseen syöpään.
Elena mietti lapsuudesta lähtien, miksi ihmiset kuolevat. Vuonna 1996 Vjatšeslav kutsui kotiinsa työtoverinsa ja tämän vaimon, jotka olivat Jehovan todistajia. He kertoivat parille Raamatun lupauksista kuolleiden hyväksi. Lisäksi Elenaan teki vaikutuksen Raamatun profetioiden tarkka toteutuminen. Vuonna 1998 hänet kastettiin Jehovan todistajana. Myöhemmin hänen tyttärensä liittyi mukaan kristilliselle tielle.
Harrastuksenaan Elena kasvattaa vihanneksia ja kukkia. Vapaa-ajallaan hän pitää ystävien kutsumisesta kylään ja tarjota heille kotileivonnaisia.
Kotietsinnän aikana Elena ja Tatjana, joka makasi kuumeessa, kokivat voimakkaan järkytyksen. Viranomaiset potkivat oven sisään ja ryntäsivät asuntoon. Elena kertoi: ”Kaikki naapurit olivat peloissaan; myöhemmin eräs naapurini sanoi, että hänen lapsensa pelkää mennä rappukäytävään... Emme enää tunne olevamme turvassa omassa kodissamme. Osa sairauksista paheni.” Elenan sukulaiset ja naapurit pitävät rikosprosessia virheenä.