Tausta
Elena Mironova on kokenut useita läheisten ihmisten traagisia menetyksiä, mutta löysi tukea uskosta Jumalaan. Kun häntä alettiin syyttää rikosoikeudellisesti uskonnollisten vakaumustensa vuoksi, hänen elämäänsä tulivat uudet koettelemukset.
Elena syntyi kesäkuussa 1968 Tšeljabinskissa. Häntä ja kahta nuorempaa sisarta kasvattivat äiti ja isoäiti. Äiti työskenteli yli 20 vuotta nosturinkuljettajana. Hän menehtyi syöpään 50-vuotiaana. Vuonna 2017 Elena menetti myös keskimmäisen sisarensa.
Lapsuudessaan Elena vietti usein aikaa isoäitinsä luona maaseudulla. Hän piti luonnosta ja eläinten tarkkailusta. Lisäksi hän kävi kuorostudiolla ja harrasti tanssia.
Koulun jälkeen Elena suoritti ammattikoulun ja sai tietokoneoperaattorin pätevyyden. Hän työskenteli hetken alallaan tehtaalla ja jatkoi samalla opiskelua. Saatuaan lisäkoulutusta Tšeljabinskin talousopistossa hänet siirrettiin kirjanpitäjän tehtäviin. Myöhemmin hän työskenteli eri aikoina varastotyöntekijänä, vartijana, kondiittorina, hotellisiivoojana ja myyjänä.
Vuonna 1985 Elena meni naimisiin Vjatseslavin kanssa, joka työskenteli tehtaalla paistajana. He kasvattivat tyttären, Tatjanan. Pariskunta eli yhdessä 20 vuotta. Vuonna 2005 Vjatseslav menehtyi etenevään syöpään.
Elena mietti lapsuudesta asti, miksi ihmiset kuolevat. Vuonna 1996 Vjatseslav kutsui kylään työtoverinsa ja hänen vaimonsa, jotka olivat Jehovan todistajia. He kertoivat pariskunnalle raamatullisesta toivosta kuolleille. Elenaa kosketti myös raamatullisten profetioiden täyttymisen tarkkuus. Vuonna 1998 hänet kastettiin Jehovan todistajaksi. Myöhemmin hänen tyttärensä liittyi mukaan kristilliselle polulle.
Harrastuksena Elena kasvattaa vihanneksia ja kukkia. Vapaa-ajallaan hän kutsuu mielellään ystäviä kylään ja tarjoaa heille itse leipomiaan herkkuja.
Kotietsinnän aikana Elena ja Tatjana, joka makasi kuumeessa, kokivat suurta järkytystä. Viranomaiset rikkoivat ulko-oven ja tunkeutuivat asuntoon. Elena kertoi: ”Kaikki naapurit olivat peloissaan, ja myöhemmin eräs naapuri kertoi, että hänen lapsensa pelkää mennä rappukäytävään... Emme tunne itseämme enää turvassa omassa asunnossamme. Jotkut sairaudet pahenivat.” Elenan sukulaiset ja naapurit pitävät rikosoikeudellista syyttämistä virheellisenä.