Tausta
”Joskus tuntuu, että elämä ikään kuin pysähtyi”, kertoi Roman Kutsin. ”Kaikki, mitä aiemmin piti tavallisina ilonaiheina — työ, tapaamiset ystävien kanssa, lomasuunnitelmat, perheen unelmat — näyttää nyt siirtyneen epämääräisen pitkäksi aikaa.” Keväällä 2026 viranomaiset tekivät Romanin luona kotietsinnän ja kuulustelivat häntä.
Roman syntyi Kurganissa maaliskuussa 1994. Hänellä on vanhempi veli ja sisko. Isä työskenteli suurimman osan elämästään kuljettajana. Myöhemmin vanhemmat alkoivat työskennellä talonmiehinä. Lapset opetettiin kunnioittamaan kaikkea rehellistä työtä eikä pelkäämään fyysistä työtä. Kesäisin koko perhe viljeli perunoita ja teki heinää lehmille. Isä rakensi talon omin käsin, ja pieni Roman oli aina mukana — aluksi hän ojensi työkaluja, myöhemmin hoiti yksinkertaisia tehtäviä. Tämä kokemus auttoi häntä myöhemmin ammatinvalinnassa.
Muistaessaan kouluvuosia Roman sanoi: ”Olen aina pitänyt käsillä tekemisestä ja uuden oppimisesta. Tekninen kirjallisuus, psykologia ja tietokirjallisuus kiinnostivat minua.” Alemman luokan oppilaana Roman kävi nuoren luonnontutkijan kerhossa ja liittyi kirjastoon. Roman ja hänen veljensä pitivät kalastamisesta. Kesällä perhe kävi sienessä ja marjassa. Teini-iässä Roman harrasti voimanostoa.
Koulun jälkeen Roman aloitti ammattikoulussa yleisrakennusalan mestarin opinnot. Hän ei kuitenkaan suorittanut opintojaan loppuun: jo toisesta vuodesta lähtien Roman alkoi työskennellä rakennustyömailla ja huomasi saavansa taidot nopeammin käytännön kautta.
Myöhemmin Roman kokeili kiinteistöalaa — ensin agenttina, sitten perusti oman liiketoiminnan yhdessä kumppaneiden kanssa. Muutettuaan Tjumenin, hän työskenteli myyntipäällikkönä maali- ja lakka-aineiden kaupassa, myöhemmin teknikkona insinöörijärjestelmien huoltoyhtiössä. Noin puolen vuoden kuluttua Roman nimitettiin työnjohtajaksi ja muutamaa kuukautta myöhemmin teknisen johtajan sijaiseksi.
Romanilla on monipuolisia harrastuksia. Hän pitää shakin pelaamisesta ja uusien teknologioiden tutkimisesta, on jonkin aikaa ollut kiinnostunut ohjelmoinnista ja web-kehityksestä. Roman harrastaa edelleen liikuntaa: ”Urheilu on minulle tapa pitää yllä fyysistä kuntoa ja hyvä keino säilyttää sisäinen tasapaino”, hän sanoo, ”Viime vuosina harjoittelu on erityisesti auttanut käsittelemään stressiä ja vaihtamaan ajatuksia raskaiden tapahtumien jälkeen.”
Romanin perheessä ensimmäisenä tutustui Jehovan todistajiin hänen isoäitinsä jo 1970-luvulla. Myöhemmin hänen vanhempansa valitsivat myös kristillisen tien. Roman kasvoi perheessä, jossa rauhanomaisuutta, rehellisyyttä, rakkautta ja kunnioitusta muita kohtaan pidettiin tärkeänä.
”Vanhempani eivät koskaan pakottaneet minua omaksumaan heidän uskonnollisia käsityksiään”, Roman kertoo. ”He ymmärsivät, että uskon tulee olla henkilökohtainen valinta.” Yläluokilla Roman alkoi suhtautua Raamattuun vakavammin. Hän muistelee: ”Huomasin yhä useammin muutoksia ikätovereissa: jotkut alkoivat polttaa, toiset käyttivät alkoholia liikaa, jotkut liittyivät huumeisiin tai syyllistyivät varkauksiin. Oli vaikeaa nähdä, miten nämä valinnat vähitellen rappeuttivat heidän suhteensa läheisiin ja pilasivat tulevaisuudensuunnitelmat.” Vuonna 2010 Roman kastettiin ja hänestä tuli Jehovan todistaja.
Raamatun periaatteista tuli Romanin perhe-elämän perusta. Hänen mukaansa ne auttavat häntä ja hänen vaimoaan käsittelemään rauhallisesti esiin tulevia vaikeuksia, kunnioittamaan toistensa mielipiteitä ja etsimään ratkaisuja yhdessä. Katariina on graafinen suunnittelija ammatiltaan. He tutustuivat yhteisten ystävien kautta. Kesällä 2020 he perustivat perheen.
Jonkin aikaa aviopuoliset asuivat Tjumenissä, mutta rikosvainon vuoksi heidän täytyi muuttaa Kurganiin. Romanin ja Katariinan perhe on kohdannut uskonnollista vainoa jo useiden vuosien ajan. Vuonna 2021 Romanin vanhempien luona Kurganissa tehtiin kotietsintä, jonka jälkeen heitä ja Romanin sisarta kutsuttiin useasti kuulusteluihin. Myöhemmin myös Katariinan vanhempien luona tehtiin kotietsintä. ”Nämä tapahtumat olivat vakava koettelemus koko perheelle”, Roman sanoo. ”Pitkään jatkuneen stressin vuoksi vanhemmilla pahenivat krooniset sairaudet. Omista huolistaan huolimatta he tukevat meitä edelleen. Heidän rakkautensa on ollut yksi tärkeimmistä tukipilareista meille tänä vaikeana aikana.”